Jee! Onneks oon saanu treenata uuden kymmenyksen kohtaamista koko vuoden kun kaikki kaverit on vuorollaan pyöreänsä juhlistaneet. Eikä ne oo siitä iästä mihinkään muuttuneet. Ei sillä nimen perään kirjattavalla numerolla taida niin paljon väliä ollakaan. Vuoden alussa ajatelin, että kauheet paineet kun pitäis elämä nyt olla jotenkin kuosissa kun tulee näin tärkeä ikä täyteen. Että 30-vuotias on jo aikuinen ja silloin pitäis olla homma hanskassa ja siinä paineessa tuli säntäiltyä vuorotellen joka ilmansuuntaan. Sitten uupuneena iltaisin mietti, että miksei homma etene. Onko se sitten se aikuisuus, joka on pikkuhiljaa lisännyt keskittymiskykyä ja vähentänyt hötkyilyä.
No, varmaan se on meditointi joka sitä hötkyä karsii. Buddhalainen meditaatio kun ei ole pelkkää hengitysharjoitusta ja stressin poistoa, vaan siinä järjestelmällisesti käydään läpi suhdetta itseen ja sitä kautta muihin. Otetaan vähän etäisyyttä siihen negatiiviseen tyyppiin, joka pään sisällä säksättää ja keskitytään kuuntelemaan sitä toiveikkaampaa, hiljaisempaa kaveria siellä taustalla. Siinä oppii suhtautumaan itkupotkuraivareihinsa myötätuntoisen viihdyttyneesti ja jos hyvin käy, jättää ne lopulta kokonaan väliin. Meditaatiovetäjämme on sanonut, ettei meditaatiolla yritetä muuttaa itseä vaan että se on kasvamista ja potentiaalin löytämistä. Ei siis niin että "oon väärä ja haluan olla kokonaan toinen" vaan "oon upee ja musta vois tulla vielä 100-kertaa upeempi!". <- Mun tulkinta siis.
Ehkä oon vähän jo kasvanut, edes sen verran että voin hyväksyä uuden ikäni. Oikeestaan aika siistiä olla kolkyt, luulen että se sopii mulle aika hyvin. Siinä vaiheessa en kuitenkaan vielä oo, että jättäisin itkupotkut pois. Jostain syystä synttärit tapahtumana saa mut aina kiukuttelemaan. Yleensä se johtuu siitä etten järjestä juhlia ja sitten h-hetkellä suutun ittelleni (eli kaikille muille), että miksei oo järjestetty mitään! No, tällä kertaa ajattelin väistää ongelman ja järkkään juhlat. Toimii ihan ok: oon suuttunu Maxille vasta kaks kertaa, kun stressaa niin paljon tää järkkääminen. Katotaan jos sit 40-vuotisbileissä oisin iisimpi...
Hmm, mul on päässä miljoona asiaa josta meinasin kirjottaa. Ja sit miljoona asiaa, jotka liittyy tähän synttäritouhotukseen!
Ensinnäki joulukuun on alkanu eli kai kaikki seuraavat netin upeinta virtuaalijoulukalenteria eli Kissakalenteria! Meitsi fanittaa jo kolmatta vuotta. Toissa vuonna laitoin tekijöille erikseen mailia, et upee meininki! Sit ne vastas, et kiitsa säki oot upee! Upeet!!
Toinen juttu oli se, että jos tykkää uskoa johonkin "maailmakaikkeuden viesteihin" niin on aivan sairaan hauskaa, että tunnustettuani seuraavani tämän blogin klikkimääriä, universumi ratkaisi asian kymmenkertaistamalla määrän viikossa! Nyt siis tavallisen 150 klikkauksen sijaan tekstit ovat keränneet viikossa 1200 painallusta. Ja ne katselut tulee Pohjois-Amerikasta!? En keksi tähän mitään muuta syytä kuin, että laitoin yhdeksi tunnisteeksi Michael Jackson. Voiko tosiaan olla niin, että tuon taikasanan kirjoittaminen nostaa tällaisenkin blogiräpellyksen jonkun hakukoneen kärkeen? Internet on outo. So, hello my new american friends! Nice to see you here! Welcome to my blog. Hang in there with the new president and... stuff. Sorry, we dont have small talk here in Finland. But the silence is amazing.
Sit halusin kans jakaa sen kuinka ihana siskontyttö Veera pyysi mua virkkaamaan Pomppu-jänikselle villapaidan kun rakkaan pehmonsa edellinen vaatekerta oli halailtu loppuun. No, tein villapaidan, josta tulikin aika hieno, vähän tuollainen merimies-henkinen. Sai Pompun vaikuttamaan oikein kokeneeltakin seikkailijalta. Seuraavalla tapaamisella Veera oli aikaansaannoksestani niin liekittynyt, että tilasi samantien myös sukat ja hatun. Äkkipäissäni jotain värkkäsin ja yhtäkkiä Pompusta tuli jotenkin... vähän, öh. Niin kuin se nainen siinä Flashdancessa. Tulin yhtäkkiä hyvin tietoiseksi, ettei tällä jäniksellä ole housuja. Max sanoi jopa, että nuo sukat on pornot. Apua, muokkasin siskontyttöni lempipehmosta moraalisesti epäilyttävän! Enkä ehdi tehdä sille nyt housuja kun on ne bileet järkättävänä. Vai ongelmoinko taas liikaa?
Nimimerkki: Porno-täti -86
Sitte halusin kans kertoa, että luin viimeinkin sen KonMari-kirjan. Ottaen huomioon blogin aiheen, olisin voinut käsitellä teosta huomattavasti aiemminkin. Ihan jopa aloittaa sen siteeraamisesta. Kyseessähän on japanilaisen Marie Kondon kirjoittama kodin järjestelyopas, bestseller alaotsikolla "siivouksen elämänmullistava taika". Yksi syy lukukokemuksen viivästymiseen oli, että jonotin sitä kirjastosta neljä kuukautta. Tästä jonottelusta voi päätellä toisen syyn: oletin kirjan olevan niin pöljä ettei sitä kannata omistaa. Taiteen maisterilla taas vanha kunnon LH-metodi käytössä eli "lukematta huono".
No, perjantaina sain teoksen vihdoin käsiini. Suhtauduin siihen kuten bestsellereihin yleensä: tartuin kirjaan innokkaasti päästäkseni viimein toteamaan teoksen typeryyden. Mutta... ei se sitten ihan niin tyhmä ollutkaan. Aika kiva, oikeastaan. Kevyt ja helppo kyllä, mutta eihän se nyt huonoa tarkoita. Itseasiassa tuli sellainen fiilis, että ehkä pitäisikin laittaa koti kerralla kuosiin eikä tälleen yksi esine kerrallaan hissutella. KonMari-metodi perustuu siihen, että asunnon kaikki tavarat käydään läpi, yksi kategoria kerrallaan ja jokaisen kohdalla kysytään tuottaako esine omistajalleen iloa. Jos ei tuota niin pois, jos tuottaa niin etsitään esineelle arvoisensa paikka. Kirja siis opettaa omistamisen iloa vastapainoksin ostamisen ilolle. Jos osaa arvostaa ja pitää huolta siitä mitä jo on, ei janoa kokoajan lisää. Tämä periaatteen allekirjoitan täysin.
On KonMarissa toki vieraannuttavat elementtinsäkin. Ensimmäisenä naamaan lyö kirjan ylireipas-asenne, sellainen 50-luvun nuortenkirjojen Tiina hoitaa -meininki, jossa pirteä nuori nainen kohtaa hassuja arkipäivän kommelluksia mutta selviää niistä hymyn tai kellohameen kertaakaan rypistymättä. Tähän liittyen teoksen sukupuoliasenteen tuntuvat hiukan vanhanaikaisilta. Siisti ja vähäeleinen koti on "naisellinen" eikä kotiasuna kannata pitää nuutunutta t-paitaa vaan (suora sitaatti Marie Kondolta) "Jos olet nainen, käytä yövaatteina jotain naisellista ja eleganttia". Tällainen maailmakuva on toki odotettavissa henkilöltä, joka on pitänyt naistenlehtiä raamattuna jo ennen lukemaan oppimista.
KonMarissa on kuitenkin omat hienoutensa. Esim. kenkien kehuminen ja asunnon tervehtiminen aina kotiin saapuessa sekä kirjojen "hengen" herättäminen taputtamalla niille ennen siivoamista. Ja siis onhan järjesteleminen upeaa, siksihän ihmiset rakastaa tetristäkin. Kun saa roinansa juuri oikeille paikoilleen, loksahtamaan juuri sopivaan asentoonsa niin onhan se upeeta! Tässä pari demonstraatiota:
Olen säilyttänyt lankarullia aina rapisevassa hedelmäpussissa. Siis muutosta toiseen kuskannut tätä epämääräistä möykkyä, vaikka laatikkoon aseteltuna ne on A) helpompi löytää ja B) näyttää paremmalta. Tuo loota on vanha taatelirasia, jota olin pistämässä pois. Aikaa meni about minuutti, ei maksanu mitään.
KonMari on helppo lukea, mutta eihän sen lukeminen mitään vielä muuta. Pointti olisikin kääntää koko asuntonsa ympäri ja järjestää sitten uudelleen valaistuneella mielellä. Tähän en vielä lähtenyt, mutta pakko myöntää että ajatus houkuttelee kyllä. Saatanpa siis palata tähän KonMari-hommaan...
Mutta ensin järkkään ne juhlat!
Joku numeropää saattaa huomata, että kävin jo 126. esineen viime kerralla. Sehän oli se MJ-laatikko. No, aloin nynnyillä, kun eräs tuttava huomautti että se kannattaisi varmaan säästää jälleenmyyntiarvon säilyttämiseksi. Kävin sitten Ebayssa katsomassa kyseisen nuken hintaa ja joku tosiaan pyysi laatikollisesta versiosta 340 dollaria!? En siis tiedä maksaako kukaan niin hullua summaa, mutta pakko myöntää että pieni ahneus iski... Ainakin sen kokoinen, että harkitsen vielä kertaalleen.
Tässä harkitessa pistän tällä viikolla peliin 8 tavaraa. Ensimmäisenä tämä lintu, jota olen säilyttänyt laatikossaan lipaston alaosassa 10 vuotta. Marie Kondon hengen opastamana annan sen nyt mennä. Lennä lintukainen, lennä!
Sopii viihdyttävästi edelliseen: tää on sitten varmaan ton linnun pesä. Joku asia oli ihanasti pakattu tälläiseen heinään, niin pitihän se sitten säilöä kaappiin myöhempään käyttöön. (Mikä käyttö?)
128. HIUSROINAA
Näitä tunkee edelleen vähän joka laatikosta. Tällä kertaa vuorossa panta ja muoviklipsu.
KonMaritin sukkalaatikkoni ja tämän sain saaliiksi. Ei yhtä näyttävä kasa kuin sieltä Maxin osastolta.
Oon pitänyt näitä käsissä kun omistin lyhythihaisen villapaidan. Pari viikkoa sitten meni paita niin menkööt nyt hihatkin.
Tavallaan tosi hieno paita, aikanaan Berliinin NewYorkerista ostettu kesähelteille. Kyseinen vaateketjuhan löytyy nykyisin stadistakin eikä niitä helteitäkään vaivaksi asti ole. Tämä oli paitakokoelmani ihonmyötäisin yksilö. En siis käyttänyt sitä juurikaan.
132. SKELETOR-PAITA
Sain vuosia sitten siskolta lahjaksi. Leikkelin paidan pieneksi niin kuin minulla oli yhteen aikaan tapana tehdä. Tuntuu, että leikeltyjen pääkallojen kausi on kohdaltani päättymässä. Pikkutyttönä pukeuduin Hemaniksi, parikymppisenä Skeletor - mikä on seuraava vaihe? Varmaan Battle Cat.
Saksa on upea, mutta mahdoton kieli. Mahdoton siis hänelle, joka ei jaksa tankata kielioppia ja sanojen sukupuolia. Yritin näitä puolisen vuotta opiskella enkä päässyt puusta pitkään. Keskityn siis saksalaisen kohdatessani siihen minkä parhaiten osaan: näytän siltä että ymmärrän ja kuvittelen kuinka puhuvat varmaan jotain uskomattoman älykästä.
Onnittelen blogin räjähtänyttä suosiota! Minulle nämä maanantaiset mietelmäsi ovat tärkeitä ja saan niistä aina paljon uusia ajatuksia. Kun nyt sattuu olemaan niin, että tällä kertaa muna on kanaa viisaampi. Hahhahhaa... ei todellakaan kulunut vertaus, mutta siis yritän hienotunteisesti vihjata siihen, että olet erittäin paljon viisaampi (ja tämä koskee myös tunneviisautta) kuin äitisi - eli minä.
VastaaPoistaNiin, vinkkinä. Noi Toikan linnut on parin- kolmensadan euron kamaa. Tai siis jossain näin hinnan ja yllätyin. Mutta mehän on päätetty ettei me realisteisen tai kuvitellun arvon takia enää säästellä tarpeettomia / iloa tuottamattomia juttuja.
Hitsi. Olen alkanut tehdä kirjoitusvirheitä. Pää pehmenee? Aivot liukenee?
VastaaPoista