Suomen Paras Duo, Vuoden Merilaulu ja mitä näitä nyt on... (Salli)

Vuoden alussa lupasin itselleni olla mahdollisimman aktiivinen musahommailujen suhteen nyt kun aikaa kerrankin on. Tämä tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista "yes-naisen" asennetta eli otan vastaan kaikki tarjoukset ja tartun tilaisuuteen kuin mikäkin carppaaja! Siis niin ku carpe diem. Ni carppaan... no joo.

Eräs silmään osunut tilaisuus oli tämä Suomen Paras Duo -kilpailu, johon piti sitten heti päästä osallistumaan, vaikka eihän me oikeastaan olla duo vaan bändi... Mutta jokatapauksessa piti mennä! Keksittiin sitten Maxin kanssa duolle nimeksi Seinäruususeppele ja treenattiin pari biisiä laulu ja kitara -kombinaatiolla. Sinänsä duona esiintyminen ei ole meille uusi juttu ja pöytälaatikkoonkin on  kertynyt kappaleita, jotka eivät välttämättä bändille sovi. Mutta eihän me mahdottoman paljon sinänsä meinattu tähän kokoonpanoon panostaa, joten ihan fine ettei kisassa menestytty. Niin, spoilaan siis heti alkuun, että käytiin esikarsinnoissa eikä päästy jatkoon.

Helsingin karsinnat oli järjestetty 22.4. Pub Adjutantissa, joka on siis Hotelli Presidentin tunnelmallinen aulabaari. Mukana oli kuusi duoa ja oli oikein mukava ilta. Jokainen sai esittää kolme kappaletta ja ongelmamme taisi piillä jo biisivalinnoissa, kun emme esittäneet ainuttakaan coveria. Tajusimme vasta muita kuunnellessamme, että jo tunnettujen laulujen tulkitseminen olikin yleinen linjaus. No, vaikkemme kisassa menestyneetkään niin olin aistivinani yleisön kuitenkin suhtautuneen meihin suopeasti. Ainakin eräs rouva tuli keikan jälkeen kovasti kehumaan ja kyseli, että missä meitä saa äänestää. Jouduin toteamaan, että kyseessä taitaa olla tuomareiden päätös, mutta voihan heillekin kai mielipiteensä kertoa. Niinpä nainen asteli tomerasti tuomarien pöytään ja tovin näytti siinä viittilöivän. Arvostan suuresti tätä elettä, vaikkei se jatkopaikkaan riittänytkään. Mutta kuten sanottu: hyvä että paikan sai joku duoiluun enemmän panostava. Ehkä Seinäruususeppeleestä kuitenkin vielä kuullaan...

Seinäruusuilua Hotelli Presidentin aulassa.

Hiljainen odotus.

Sitten toiseen kisaan, joka on vasta edessä eli Vuoden Merilaulu! Sehän on jokavuotinen Kotkan meripäivien yhteydessä järjestettävä sanoitus- ja sävellykilpailu, johon saa osallitus millä tahansa aiemmin julkaisemattomalla kappalella. Ja niitähän meiltä löytyy! Nyt kun aiherajaustakin on laajennettu niin, ettei biisien tarvitse olla edes meriaiheisia.

Ollaan silloin tällöin Maxin kanssa käyty hyvän ystäväni ja kollegani Sampo Pyhälän luona viettämässä sunnuntaita ja musisoimassa. Sampo on yksi näitä multitalentteja, jonka luovuus läikehtii monessa eri muodossa eli lavastusneroilulta joutessaan hän säveltää mahtavia kappaleita. Sain kunnian kirjoittaa muutamaan tekstin Sampon sävellyksiin ja yhdellä näistä yhteistuotoksista käymme nyt merelliseen taistoon! Äänitimme biisin lempeinä kevätsunnuntai-iltapäivinä Vallilassa kotistudiotyyliin, mutta lopputulos on todella pro. Ainakin omasta mielestäni siis, enhän ole mikään akustiikan ylipapitar. No, on Sampolla ainakin paremmat äänityskamat kuin allekirjoittaneella, jos ei muuta. Mutta on tosi innostunut fiilis, kun saa laittaa meidän ihanan, yhteisen biisin mukaan kilpailuun. Että vaikka tulee toisaalla vähän takkiin niin uutta verkkoa vaan vesille ja matoa koukkuun ja vettä myllyyn ja miten sitä nyt sanotaan!

Max, Karri-koira ja Sampo. Lempeitä partamiehiä kaikki.

Taustalaulutuskailua.

Kotistudiotunnelmaa.

Karri on aktiivisesti mukana luomisprosessissa.

Niin ja muuten, Lupus-biisit on nyt äänitetty Keravalla. Sitten vaan raidat mixaukseen ja ai että tulee hyvää settiä. Ai että!

Rap-ankka sanoo swag swag swag swag (Salli)

Huh, suoritinpa viime viikonloppuna elämäni ensimmäisen rap featuroinnin... tai siis fiittauksen... eli vierailun... Sanataidetta kävin esittämässä yhdessä biisissä Näppituntuman keikalla Bar Loosessa, kun vakiräppäri oli estynyt tulemasta. Ja yhteyteni Näppikseenhän on tietysti se, että Joel soittaa kyseisessä porukassa rumpuja. Latelin siis jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä Turkuun-kappaleeseen. En uskaltautunut kynäilemään mitään omaa viikon varoitusajalla, kun oli ihan tarpeeksi hommaa sisäistää säkeistön verran riimittelyä kylmiltään. Kyse kun ei ole meikäläiselle kovin tutusta ilmaisumuodosta ja halusin kovasti tehdä kunniaa tekstin kirjoittajalle. Kuumotti muutenkin ajatus  jonkun toisen keikalla mokaamisesta. Omat keikat voi ottaa rennommin kun tietää mitä tekee, mutta nyt mentiin yksillä treeneillä ja päälle iski vieraskoreus.

Takahuonetunnelmia ennen keikkaa

 Onneksi homma meni h-hetken koittaessa aika nappiin! Ei tee mieli sanoa, että ihan timanttisesti justiinsa nappiin, mutta tarpeeksi hyvin. Ei sillä, että olisin mokaillut tekstiä tai mitään, mutta olo oli aika hektinen ja jännittynyt. Huomasin, että alkoi oikein mikrofonikäsi täristä kesken oman osuuden, mitä ei kyllä tapahdu laulukeikoilla yleensä. Ehkä pääsen vielä joskus yrittämään uudelleen ja rennommin, että jää itsellekin varma fiilis. Joka tapauksessa oli superhauskaa päästä vierailemaan ihan erilaiseen porukkaan ja isoon jengiin, jossa on töötit ja kaikki. Kiitos koko Näppis-porukalle tästä luottamuksen osoituksesta. Illan muina esiintyjinä heiluivat muuten Ranta&Räsänen sekä aina yhtä kovalla energialla meuhkaava Älyvarkaat. Hyvä ilta.

Keravalla studiohommat etenevät pikkuhiljaa: yksi biisi kokonaan purkissa, kahdesta puuttuu vielä laulut. Huomasin, että pitää vähän treenata tässä välissä, kun Max pannahinen on kirjoittanut niin kimurantteja lauluosuuksia etten näillä taidoilla meinaa selvitä. Sunnuntaina edessä siis laulutunti. Hyvä vaan mennä taitojensa rajoilla, tuleepahan kehitettyä itseään.

Biisiverstaan kolmas ja viimeinen intensiiviviikonloppu on nyt takana ja koko kurssi yhtä vierailuluentoa vaille paketissa. Oli kyllä ihan huippukurssi! Sai aivan uudenlaista asennetta ja otetta kirjoittamiseen ja tulipa väsättyä parisenkymmentä biisiä tässä kevään aikana. Ja erityisen hyvä mieli jäi, kun Kaiku Entertainment -nimisessä musiikkilafkassa vaikuttava Suvi Vainio kävi kuuntelemassa muutamia kurssilla syntyneitä biisejä ja antoi allekirjoittaneelle kannustavaa palautetta. Jes! Nyt jaksaa taas jatkaa!

Kolme kovaa: Kerava, Keikka ja Kimble! (Salli)

Tasaisen treeniputken jälkeen saatiin bändihommiin pääsiäisen myötä uutta meininkiä! Viime viikolla otettiin juna alle ja suunnattiin Keravalle studiohommiin. Kyseessä oli siis Valo-yhtyeen Tonin ja Harrin luotsaama kellaristudio, jossa Lupukset nauhoitteli ensimmäisen demonsa pari vuotta sitten. Aluksi tarkoitus oli runtata kolme biisiä narulle kahdessa päivässä, mutta tulimme melko pian siihen tulokseen, että mitäpä sitä turhaan kiireilemään ja venytimme aikataulun kolmeen päivään.
Ja uudet kappaleet ovat nimiltään:

• Löysässä hirressä
• Ilo
• Spyor jazz

Luvassa on siis YUP/Ismo Alanko -henkistä ränttätänttää, ilonkutsuhuutoja raivokkaan sumusireenikitaran säestämänä sekä ruotsinkielistä progressiivista venkoilua. Ai että. Ensi viikolla on vielä luvassa laulujen tallennus, kaikki muu saatiinkin jo narulle. Vokaaliosuuksissa on sen verran haastavaa settiä, että meikäläistä tulee tsemppaamaan Valon solisti, supertaitava Helena Haaparanta eli Hellu. Eli lähes koko Valon porukka on uusien biisien äänityksissä mukana eli olemme hyvässä seurassa eli ei voi mennä pieleen. Jes!

Kamppailua kuusikielisen hirviön kanssa.

Star Wars ja Turtles -suklaamunat tuottivat myöhemmin karvaita pettymyksiä yllätyslelujen suhteen.

My little pony -suklaamuna ei tuottanut pettymystä.

Keravan kuuluisan Volmari Iso-Hollon patsaan hengessä: HOLO eli He Only Lived Once

Todistettavasti Keravalla

Tämä viikko meni Dark Siden keikkaan valmistautuessa ja flunssan kanssa painiessa. Itse vältin  nuhakuumeen kirot inkiväärin ja nukkumisen avulla, mutta Joel joutui virusten kohteeksi jo kolmatta kertaa putkeen. No, onneksi biisit oli treenattu studiota varten niin tarkkaan, että keikkakuosiin päästiin vaikka jäikin harjoittelu samalle päivälle. Keikka oli siis lauantain ja kaikki meni supermahtavasti, vaikka etukäteen jännitti uusien biisien ensiesitys ja se löytääkö yleisö paikalle. Pääsiäislomaan liittyvä sukulointi kun esti monia ystäviä osallistumasta eikä Dark Side Club ole niitä kaikkein tunnetuimpia menomestoja, vaikka onkin keskeisellä paikalla Kampissa. Mutta paikalle tuli väkeä aivan tarpeeksi oikean tunnelman saavuttamiseen!

Illan avasi meille uusi tuttavuus Iida Umpikuja. On muuten tutustumisen arvoinen laulajatar, tiedoksi kaikille. Sitten oli meidän susilauma ja kaiken kruunua Karri Lehtonen & Hyvät miehet. Mää niin tykkään Karrin biiseistä. Erityisesti tuo Ikioma elämä -kipale aina herkistää. Tykkään. Jäi hyvä mieli keikasta. Ja seuraava liveveto on tarjolla jo lähes legendaarisella Katriinamiesklubilla 26.5. On the Rocksissa. Siellä luvassa puoliakustista settiä eli harvinaisia neva höörd -versioita susilauluista.

Just being awesome at Club Dark Side/Pete Night Club.

 Muita jännittävyyksiä:

• Päätettiin melko sponttaanisti Maxin kanssa osallistua Suomen Paras Duo -kisailuun ja meidän esiintymisvuoromme on 22.4. Pub Adjutantissa. Nyt pitäisi keksiä duolle nimi, perustaa facebook-sivut, ottaa mainoskuva ja valita kolme biisiä. Äkkiä äkkiä.
• Lupauduin hoitamaan yhden biisin räp-osuuden Näppituntuman keikalla 10.4. Bar Loosessa. Lupasinko liikaa? Oliko huono idea? Kuinka sankarimme nyt käy?

Niin, ja me pelattiin eilen pitkästä aikaa erä Kimbleä Ikkunapubissa. Max voitti.