Animal kingdom

En tiedä mikä regressiovaihe nyt on menossa, mutta haluan näköjään vaan piirtää värikkäitä eläimiä. No, piirretään sitten niitä.

Arkipäivät menee tehokkaasti Osiris-teatterin Kirjeitä Mosuliin -proggiksen parissa. Enska on 4.4. Avoimissa ovissa eli tässä on vielä parisen viikkoa aikaa saada kaikki valmiiksi ennen loppuhässäkkää. Ja apurahahissuttelusta kun on kyse, niin allekirjoittanuthan itse toteuttaa omat suunnitelmansa eli tela käteen ja läiskimään. Eilisen käytin esim. siihen että käärin jumppapallon elmukelmuun ja aloin päällystää sitä paperilla.
Siitä pitäis tulla kulho.
Toivotaan.

Nyt lähden taasen Espooseen, missä auttelen äitiä purkamaan niitä kamoja, joita keskiviikkona hiki päässä roudattiin.

Kyl se täst.
Sateenkaaripöllön voimalla.

Saavutuksia

Moi.
Kello on taas sata. Huomen pitäis nousta johonki inhimilliseen aikaan ja hoitaa itsensä K-Raudan kautta Kalasatamaan. Ai niin ja ne laatat pitäis printata ja photaroida ennen sitä.
Miks tästä piirustuksesta tuli taas ihan pinkki ja valkotasapaino on miten sattuu?
Mitä mä olin sanomassa.

Täs on aika paljon kaikenlaista. Niin kuin äidin muutto, jota tehtiin kymmenen tuntia eilen. Mutta saatiinpahan hoidettua, uusi kämppä tuntui miellyttävän mammaa kovin ja siitä tuli hyvä mieli.

Niin ja hankin älypuhelimen ja aloin kuumana instaamaan ja mesettään ja whatsuppaamaan ja vaik mitä. Soittoääneksi saa delfiinin naksutusta. Se on hyvä.

Ja sit sain apurahalle lisäystä Huberin säätiöltä tänään. Hämmentävää. Olin jo ehtiny ajatella, että mun kehittelemä video-demopaja-haahuilu-proggis oli ihan sekavan kuuloinen, mutta ilmeisesti uskoivat siihen.

Kerron siitä sit myöhemmin lisää.
Nyt meen nukkumaan.

Öitä.

Boxin' N' Rollin'

Mä en tiedä miksi meitsin helmikuu on ollut niin laatikoiden täyttämä kun viikonloppuisin autan äitiä muutossa ja arkisin teippailen lodjuja lavastusta varten. Vaan mikäs siinä, pahvi on hyvä matsku.

Pitäis ehkä nähdä vähän enemmän vaivaa näiden kuvien tallentamisen suhteen, tässäkin sävyt aika pielessä kun näppäsin vaan otoksen keittiössä.

Joo, pitäis ja pitäis.
Lähen irvistelemään pakkaselle ja etsimään Espoon bussia.
Mo!

Fanityttö -86

Max kysyi "kuka toi on?" kun näytin luonnoskirjaa. Väitti Che Guevaraksi!
No joo, ehkä se näyttää vähän Cheltä kans. Mut oikeesti luulen, et Max on vaan mustasukkanen kun piirtelen toisten miesten kuvia. (Äidille tiedoks: se on Adam Driver. Sellanen näyttelijä, jota et oo ehkä nähny.)

Mutta älä huoli Max, joka aamu juon kahvini tästä mukista johon painatin hassuimman lapsuuskuvasi toissajouluna. Musta tää kuvamuki on maailman paras juttu! Pitäiskö teetättää itsestäkin tällanen? Vai onks se outoa? Tuleeks siitä sellanen viba niin ku meil olis lapsi vaik ei oo?

Oli huumorintajuni mitä tyyliluokkaa tahansa, niin se on sanottava että mun elämässä on ihania miehiä. Niin ku vaikka mun iskä, joka lähetti etänä valtavan kukkapuskan Jyväskylän enskariin pari viikkoa sitten. En hoksannu ottaa siitä kuvaa, mutta pari kukkasta oli vielä about hengissä.

Koht lähetään Maxin kanssa treeneihin. Bändiukot on ihania kans. Ja mun kaikki muut poitsukaverit.

#MeToo on ihan supertärkee ja hieno juttu ja vihdoinkin ja JES!
Supertärkeetä on myös muistaa, että suurin osa miehistä on kullanmuruja ja pupuleita.

Puss!

Truly happiest when drawing skulls

Päivän kuvan ovat alulle panneet Grimesin Art Angels ja uudet Koi-tussit. Eilen matkalla töihin piipahdin HobbyPointissa ja Keltaisessa Jäänsärkijässä ja ostin itseni iloiseksi. Tilasin netistä myös ömeizing printticollegepaitoja (mutta niistä lisää kun joskus kuukauden päästä saapuvat).

Laatikoiden teippaaminen onnistui ja ei. Oli kaksi ideaa, toinen näytti hyvältä, toinen kauhelta. Pitää keksiä lisää ideoita illaksi. Tai siis keksin heti jo siinä tehdessä. Keksiminen is what I do.

Top5 lista asioista:

1.  Oli upea idea vaihtaa kahvi kofeiinittomaan. Sitä voi juoda keskellä yötä!
2. Opinko koskaan liikkumaan niin säännöllisesti ettei tarvitsisi kärsiä niskakivuista?
3. Seuraava hiusväri: kirkas keltainen.
4. Helmikuu on yhtä aikaa lyhyt ja pitkä. Onko hyvä että se on kohta ohi?
5. Naapurissa kuunnellaan BeeGeesiä. How deep is your love? Nyt Elton Johnin Your song eikä ole edes lounasaika.

Yks perkeleen tiikerilisko

Sellainen kumma raivokkuus vaikuttaa pesiytyneen ihmiseen. Kokoelma malttamattomuutta, päättämättömyyttä ja jotain tolaltaan olemista. 

Kävin toissapäivänä ihanan ystävän luona saunassa ja syömässä. Näytti luonnoskirjaansa, johon oli alkanut piirtää kuvan päivässä päästäkseen yli vaikeasta ajanjaksosta. Selasin sivuja silmät innostuksesta kimaltaen. Todellaki! Meitsi rupee kans!

Okei, no en ehkä lupaa kuvaa päivässä, mutta ainakin kuva viikossa. Joo, siihen voin sitoutua. Niin että rupeen taas kirjottelemaan ja postailemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään oli tämmönen perkeleen tiikerilisko päivä. Nyt lähden Kalasatamaan päällystämään pahvilaatikoita peiliteipillä ja miettimään onko se taidetta.

Saa nähä mitä huomen.

Ootte rakkait.

Mo!

Top 5 syytä päivittää taas blogia:

1. Tein sitä jo vuoden ja vaikka se oli välillä pyllystä, niin olin jälkeenpäin tosi ylpeä että olin saanut jotain valmiiksi asti.
2. Lopetettuani puoli vuotta sitten moni sukulainen ja ystävä imartelevasti kyseli jatkon perään. Kannustivat postailemaan vaikka vaan jotain joskus.
3. Tarvitsen selvästi jonkun "oman projektin" nyt lavastushommien taas aktivoitua. Helposti sitä menee niin vakavaksi palkkatöiden kanssa ja eksyy ajattelemaan, että tekee "muiden taidetta". Nyt teen ihan omaa!
4. Piirtäminen on ihanaa. Miks mä teen sitä niin vähän?
5. Piirtäessä tulee kuunneltua musaa. Miks kuuntelen sitä nykyään niin vähän?