Vuosi 2016! Takana kaikenlaista puuhailua, mutta sitähän te ette tiedä koska takana on myös neljän kuukauden tauko blogin päivittämisestä. Minulle vuoden loput ovat täynnä väsyneitä viikkoja ja kaikki harrastaminen lörpähtää yleensä viimeistään lokakuussa. Olen enemmän tällainen uusien alkujen tyyppi ja siksi tammikuu on oiva hetki käynnistää taas kaikki pölyttyneet projektit. Salikortti hankittu, kampaaja-aika varattu, suunnitelmia suurenneltu. Nyt puuttuu enää kuvallinen katsaus siihen mitä neljän kuukauden lamaannuksen aikana tapahtui!
Syyskuussa kävin Lapissa isän luona asustelemassa. Tarkoitus oli tuijotella ruskan väriloistoa, mutta koska satoi lähes koko viikon, päädyin lähinnä pitämään majaa omakotitalon yläkerrassa ja rustailemaan demoja. Pimenevässä illassa kotistudioni näytti oikeastaan aika tunnelmalliselta. (Vanha kunnon Garageband palvelee tarpeitani yhä aivan mainiosti. Varsinkin nyt kun Max hankki koneeni vierelle kunnollisen mikin kököttämään.)
Viikon loppupuolella sade veti hetken henkeä, joten rynnättiin isän kanssa sienimetsälle. Sieniä emme löytäneet, mutta vanha poronkallo kylläkin. Harkitsin sen tuomista kotiin, mutta jätin kuitenkin toiseen kertaan. Näin luisia irvistelijöitä useammankin, joten eiköhän niitä sitten löydy jos tarvetta on.
Edellisestä Lappi-reissusta tekemäni postaus sai erään ystäväni epäilemään olinko todella paikalla, kun kuvien perusteella kökötin vain jonkun talon vintillä. Joten tässä Villelle, meitsi ja ruska samassa kuvassa! Tosin sade oli tässä vaiheessa aika toimeliaasti riipinyt lehdet puista pitkin pihaa. Saimme kuitenkin isän kanssa inspiraation taiteilla marsipaanista ruskanlehtiä kakun koristeeksi. Kokin tyttärenä pienet leivontasessiot kuuluvat visiittiin. (Siis niin, että isä leipoo ja minä syön lusikalla kermavaahtoa.)
Lupuksien kanssa keikkailimme muutamaankin otteeseen, lähinnä LeBonkissa. Ensin Kiovan ystävien häissä ja kuukautta myöhemmin yhteisillassa Pihkan ja myrskyn sekä Kadonneiden planeettojen kanssa. Hääjuhlassa poseerasimme melko järkipäisen oloisina. Keikan aikana kuvaaminen on haastavampaa.
Kuvan ottanut Janne Pappila
Kuvan ottanut Antti Wuokko
Lavastushommiinkin rupesin pitkästä aikaa, kun liityin Teatteri Nirvanan porukkaan ja toteutimme esityksen nimeltä Madonna. Paikkana oli Lasipalatsi ja estetiikkana pahvitrash. Siis pahviroska. Tulipa sekin sitten kokeiltua. Jutusta tuli onnistunut, mutta jesarirullaan en hetkeen koske. Kun tuli tuon proggiksen aikana pari kilometriä teipattua...
Kuvassa upeat näyttelijät Tatu Mönttinen, Kaisa Leppänen ja Saara Kotkaniemi
Kaisa Leppäsen ihana itku-potku-raivo-monologi
Jarkko Niemi, Saara Kotkaniemi ja Tatu Mönttinen = lyömätön trio
Niin ja lokakuussa juoksenneltiin Lupus-porukalla pusikossa ja kuvattiin musavideo Minä kaipaan iloa -biisille. Sain houkuteltua mukaan myös luokkakaverini Ainon ja Katin. Kamerahommien asiantuntija Robert Suhonen suostui kuvaajaksi, mikä helpotti hommaa huomattavasti. Ehkä en enää jatkossakaan yritä tehdä kaikkea itse ja yksin, kun taitavampien käsissä homma on a) helpompaa ja b) lopputulos on parempi. Kaikkea sitä oppii.
Kati, Roope, Aino ja Joel limpparitauolla
Tapaninpäivänä susilaumamme sai kunnian meuhkata Vaasassa, kun pääsimme mukaan perinteiseen Ritz Holiday Showhun. En tiedä onko syynä suomenruotsalaisuus vai jouluntaika vai mikä, mutta kaikki illan aikana kohtaamamme ihmiset olivat jotenkin aivan erityisen kauniita, taitavia ja ystävällisiä. Tällainen stadilainen tuppisuuluimistelija ihmetteli silmät suurina meininkiä. Ja bäkkäritarjottavat olivat about parhaita ikinä! Ja saimme palkkaa esiintymisestä, varmaan ensimmäistä kertaa Lupusten historiassa! Ja lava oli iso ja äänentoisto pelasi! Kyllä siellä Vaasassa vaan osataan. Suosittelen vakavasti tsekkaamaan illan muita esiintyjiä Ella sanoo, Nightbird, Erik Sjoholm ja Månskensbonden.
