MINIMALISTIN MAANANTAI osa1: Onko 365 esinettä paljon?

Hei pitkästä aikaa ja upeeta elokuuta kaikille!
Elokuu on oikeesti ihan kesäkuukausi, mutta mä rakastan syksyä joten alan jo vähän fiilistellä lähestyvää viileyttä ja pimeneviä iltoja. Ja ennen kaikkea sitä, että syksyllä on mahtava alottaa kaikkia projekteja! Mä haluun alottaa jonku projektin jo nyt heti! Jonkun sellasen joka ei maksa mitään, eikä vie kuitenkaan liikaa aikaa ja jonka vois jakaa täällä teidän kanssa... Joo, mä tiiän!

Entä jos vuoden ajan laittaisi joka päivä pois yhden esineen? Näkyisikö se jossain, että koti olisi 365 esinettä kevyempi? Onko se paljon? Kuinka monta esinettä omistan? Kuinka monta tarvitsen?

Oman roinansa luettelointi, minimalismi, sadalla esineellä eläminen, Älä osta mitään -kuuri, Tavarataivas-dokumentti... Pari vuotta sitten oli aivan erityinen trendi hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta. Itsekin innolla klikkailin somessa jaettuja tarinoita yksinkertaistetusta arjesta ja leikittelin ajatuksella, että mitä jos myisin vaan kaiken (niin kuin se yksi nuori mies taisi tehdä nettihuutokaupassa pari vuotta sitten...). Tavarataivas-dokkari innoitti minuakin aikanaan varaamaan kirpputoripöydän ja hankkiutumaan eroon muutamasta Ikea-kassillisesta, mutta sen suurempiin operaatioihin en ruvennut. Kun eihän tätä tavaraa nyt niin paljon ole. Eihän meillä ole kellariakaan, että voisi olla paljon pahemminkin jos olisi varastossakin roinaa. Kyllä muilla ihmisillä on varmaan vielä paljon enemmän.

Kuitenkin huomaan kaappien olevan aina kevyessä kaaoksessa eikä juttuja meinaa tarpeen tullen löytää tai kaivan vahingossa esiin jotain mitä en edes muistanut omistavani. Yhdeksi päiväunekseni on muodostunutkin ajatus vähäeleisemmästä kodista. Äidin kanssa puhumme toistuvasti buddhalaismunkkien lupauksesta omistaa vain kahdeksan esinettä (Erään lähteen mukaan nämä esineet olisivat: viitta, vyö, jalkineet, partakone, sateenvarjo, lasi, kulho ja suodatin. Toisen lähteen lista oli hiukan poikkeava, joten ehkä tässä on jotain aluettaisia eroja. Mutta anyway, kahdeksan esinettä.). Ihan niin tiukasta linjasta en vielä haaveile. Tunnistan kuitenkin itsestäni minimalistin ja järjestyksen vaalijan. Se loistaa erityisesti lavastustöissäni, joissa haluan aina pitää näyttämön mahdollisimman paljaana, jopa siihen pisteeseen että epäilen aina lopuksi omaan tarpeellisuuttani. (Tarvitseeko tyhjä näyttämö edes lavastajaa? Vähän liian pitkä ajatuspolku tässä kuljettavaksi.) Sanotaan vain, että arvostan tyhjää tilaa. Vaihto-oppilaskauteni lämpimin muisto liittyi nimenomaan siihen, kuinka otin mukaani vain matkalaukullisen roinaa ja elelin sen voimin oikein mukavasti neljä kuukautta. Mikä vapaus! Voi pakata kaiken laukkuun ja lähteä! En jäänyt kaipaamaan mitään!

Juuri nyt en ole lähdössä mihinkään, mutta muuttamisesta haaveilen jatkuvasti. Asumme Maxin kanssa yhä edelleen hoas:n vuokrakämpässä, mikä on taloudellisesti upeaa mutta esteettisesti tuskaa. Kaikki seinäpinnat odottavat maalausta, ikkunanpieliä korostavat ronskisti paikatut vesivahingot, materiaalivalinnat ovat kultaiselta 90-luvulta ja vessan ovesta maali rapisee pois huolestuttavina hiutaleina. Parikymppisenä tällaiset pikkuseikat eivät jaksaneet kiinnostaa, mutta 10 vuoden hoas-nitkuttelun jälkeen ajatus muista asumismuodoista kiinnostelee. Jos saisikin joskus tapetoida? Jos ei olisi harmaa muovimatto? Jos ostaisi vaikka jonkun huonekalun eikä vaan sovittelisi yhteen näitä sukulaisten pois antamia? Tässä mielessä siis haaveilen lähtemisestä päivittäin. Mutta haluanko raahata tulevaan unelmakämppääni kaiken tämän vanhan roinan? No, oikeastaan en.

Joten miksei keventää jo ennen asumisoikeuden loppumista! Olen toki ennenkin saanut kevennyspuuskia ja kerännyt laatikollisen tai pari kierrätykseen. Kuvittelen aina käyväni läpi järjestelmällisesti joka kaapin, mutta yleensä lopetan ennen aikojani. Jos nyt sitoutuisinkin roinadieettiin koko vuodeksi ja laittaisin joka päivä jotain pois? Ja teen sen julkisesti, etten kehtaa lopettaa kesken. Onko 365 tavaraa liiaksi luvattu vai tuntuuko se edes missään? 52 viikkoa aikaa ottaa selville.

Sitoudun siis hankkiutumaan tavaroista eroon vastuullisella tavalla. Roskat roskiin, käyttökelpoiset kiertoon, joten jos näet 365 esineen listalla jotain itsellesi tarpeellista, niin varaa se itsellesi kommenttikentässä tai facessa (varsinkin stadilaiset ettei tarvi kauas kuljetella). En ajatellut sitoutua olemaan ostamassa mitään kun kuvittelen jo vältteleväni turhaa shoppailua... Teemaa kunnioittaakseni voisin kuitenkin pitää kirjaa jos tulee ostettua/saatua jotain isoa. Ettei käy niin, että laitan yhden esineen pois ja hankin toisen tilalle. No jaa, katsotaan miten mimmin käy.

Eli än yy tee... NYT ALKAA!

1. PARTY IN A BOX
Oon saanu tän joskus joltain äidin ystävältä tai jostain, en enää edes muista. Sisältää pari ilmapalloa ja konfettia ja jotain. On muoveissa edelleen, kun olen kuvitellut antavani joskus eteenpäin pikkulahjana. Sopivaa tilaisuutta ei ole kuitenkaan siunaantunut ja boksi on alkanut tuntua pöljältä roinalta. Eli kiertoon! (Tai sitten todella annan sen pois. Paitsi että pilasin yllätyksen just.)

2. ULKOILUHOUSUT
Ostin pari vuotta sitten vettähylkivän ulkoilupuvun. M-kokoinen takki oli passeli, housut turhan tiukat. Ajattelin tietysti hoikistuvani piakkoin, että kyllä ne kohta mahtuu. No, eipä mahdu! Ostinkin tilalle jo isommat. Kiertoon!

3. PALJETTISILMIKKO  

Ihan itte askartelin Lupuksien Minä kaipaan iloa -musavideoon. En tiiä miksi säilytin. Taidan laittaa roskiin.

4. FIKSATIIVIN JÄMÄT
Olen säilyttänyt tätä (ja about miljoonaa muuta myöhemmin esiteltävää taidetarviketta) kaapin täytteenä kun "tätähän aina tarvii". Käytetään siis hiili- ja liitupuuroksien kiinnittämiseen, kun muuten se liitu varisee pois. Mutta oikeastaan se variseminen on edessä silti ja juuri siksi en edes tee hiilellä. Olen käyttänyt viimeksi kuusi vuotta sitten koulussa. Roskiin, jonneki painepakkaus-ongelmajätteeseen...

 5. TASKUKALENTERI 2013-14
Jään aina säästelemään vanhoja kalentereita, kun luulen että oon kirjottanu sinne jotain niin tärkeetä jota vielä tarviin. Enpä oo kolmeen vuoteen tarvinnu. Roskiin.
















6. BRAM STOKER: DRACULA
Luulin lukevani vielä joskus uudestaan, kun on klassikko. Fontti on epämiellyttävän pientä enkä keksi miksi palaisin tähän tarinaan monen sadan sivun verran. Lainaan sitte kirjastosta jos on ajankohtaista. Kirjojen keräileminen on muuton kannalta kaikkein pahinta, kirjalaatikoiden kantaminen ei kerta kaikkiaan oo sen arvoista. Kiertoon, varmaan lähikirjaston kierrätyshyllyyn.

 7. MADONNA: I´M BREATHLESS
Kuuntelin tätä joskus teininä melko paljonkin. Hankkiuduin pari vuotta sitten eroon isosta c-kasettipinosta ja silloin tämä tuntui säilyttämisen arvoiselta. En muista enää miksi. En ole omistanut moneen vuoteen c-kasettisoitinta, joten näiden säilyttäminen on pelkkää nostalgiaa. VHS-kokoelmasta luovuin jo edellisen muuton yhteydessä vaikka siellä olikin hyviä leffoja. Mutta väärä formaatti, ei voi mitään. Kiertoon (jos tätä mikään taho edes suostuu ottamaan).













Okei, ekat seitsemän takana. Pakkaan ne nyt laatikkoon ja tungen viikoksi piiloon odottamaan seuraavaa satsia, jonka esittelen taas maanantaina. Alku meni ainakin kivuttomasti. Katsotaan miten sujuu loput 358. Apua, se kuulostaa yhtäkkiä suurelta numerolta! Jääkö mulle mitään!? Pitääkö lopuks luopua jostain tärkeestä? Heti tuli huolestunut olo parin jutun puolesta...

Säilyttelen roinia boksissa kunnes alkavat viedä liikaa tilaa tai joku keksii kaipailla jotain näistä. Jos tuli innostunut olo, että "ai vitsi, noin munki pitäis tehä", ni tee! Tehään yhessä! Hae pahviroskiksesta laatikko ja laita sinne joka päivä yks tavara! Laita mulle viesti niin voidaan tukea toisiamme! Tai jos tää oli susta huono idea ni tuu kattoo puolen vuoden päästä kuinka kadun karvaasti koko projektia valikoidessa esinettä nr.174. Huh.