MINIMALISTIN MAANANTAI osa21: Askartelu-bonanza!

Jouluviikko.

Mä en halua tehdä mitään. En MITÄÄN! 

Mun mielestä tästä päivästä eteenpäin seuraavat kaksi viikkoa ihmisen pitäisi vaan maata selällään konvehtilaatikko pötsin päällä ja katsoa Gilmore Girlssiä vaihtamatta kertaakaan pyjamahousuja tai pesemättä tukkaa. Eikö siinä Joulurauhassa ole jostain sellaisesta kysymys? Kenenkään ei todellakaan pitäisi joutua tekemään enää töitä, ei raahautua kauppakeskusruuhkassa, ei jonottaa Prismassa jättiostoksia, ei siivota hulluna sukulaisia varten. Nyt pitäisi ihan vaan möllöttää. Aivan kerta kaikkiaan hylätä kaikki velvollisuuksiksi kuvitellut askareet ja jäädä niille sijoilleen kuin puudutettu etana.

Tällä perusteella olen siis itse ollut tekemättä töitä joulukuun ekasta päivästä lähtien... Kun on niin pimeetä ja väsyttää ja luovaprosessi ja öh. Suomeksi sanottuna siis laiskottaa vaan. Laiskottaa aivan hemmetisti. Niin paljon laiskottaa että tämänkin blogipostauksen aloittaminen jää iltapäivään vaikka yleensä olen naputellut homman oikolukua vaille valmiiksi jo sunnuntaina.

Mutta hei c´mon, vuoden pimeimmät päivät menossa. Kello on jotain kolme ja ulkona jo sinertyy. Ei kuulukaan ihmisen pimeässä häsätä. Tulee joku haaveri vielä. Pidän kannastani kiinni viime joulusta viisastuneena: paahdoin pää sauhuten monta kuukautta putkeen suostuen pysähtymään vasta kun väsymys ruumillistui hengenahdistuksena, joka esti nukahtamasta kun pelkäsin etten enää herää. Siinä sitten makasin selälläni sängyssä ja päässä soi Jenni Vartiaisen Mä en haluu kuolla tänä yönä ja mietin että onpa niin korni kappale ja niin totta. Lopulta raahauduin yksityiselle lääkärille, jonka määräämien lihasrelaksanttien koomassa mietin, että pitäisi varmaan oppia lepäilemään silloin kun väsyttää.

Niin nyt mua väsyttää.

Ni en tee mitään.

Paitsi kaikkia kivoja juttuja teen! Järkkäilen pois laitettavia roinia laatikoihin, kirjuuttelen päiväkirjoja ja askartelen. Ai että, Joulu on askartelijan kulta-aikaa. On aika listata tämän viikon projektit top 3!

1. SAMPO-PIÑATA

Mun ihanalla ystävällä Sampolla oli synttärit männäviikolla ja päähäni pälkähti upea idea tehdä sen kunniaksi piñata! En oo ikinä tehny sellasta, en oo ikinä nähny sellasta livenä - pakko toteuttaa! Katoin netistä ohjeen, ratsasin askarteluvarastoni, tein pienen reissun Hobbypointtiin (upea mesta) ja rupesin hommiin.

Piñatan runko on helppo tehdä ison ilmapallon päälle. Itse aloitin liisteröimällä sanomalehteä (koska mulla oli edellisestä askartelusessiosta vielä liisteriä kaapissa, kelläpä ei olisi), mutta ensimmäisen kerroksen jälkeen totesin liisterin olevan niin kimmoisaa että siirryin liima-vesi-seokseen niin kuin ohjeessa neuvottiin. Tietenkään ei voi heti tehdä ohjeen mukaan vaan pitää itse testata neuvojen paikkansa pitävyys... Narun kiinnitin ilmapallon hännän ympärille heti alussa. Liisterit ja liimat kannattaa muuten sekoittaa pois heitettäviin purkkeihin. Edellisellä kerralla tein seoksen ämpäriin ja sen peseminen oli tarpeetonta tuskaa.

Annoin jokaisen kerroksen kuivua kunnolla ennen seuraavan lisäämistä. En ole tosiaan ikinä ennen tällaista tehnyt, joten oli vaikea arvioida monestako paperikerroksesta tulee tarpeeksi kestävä että karkit pysyy inessä, mutta niin ohut että hajoaa lyötäessä. Päädyin neljään.

Sitte silppusin silkkipapereita ja kuumaliimasin ne rungon päälle. Kuvan ottamisen hetkellä Max totesi tekeleeni näyttävän lähinnä Cthuhulta. Tein silmät ja nenän erillisistä paloista, jotka kiinnitin runkoon. Naamaan laitoin pienempää paperisilppua ja hiuksiksi pidempää. Ennen koko rungon päällystämistä leikkasin takaraivoon reiän. Vähän jännitti puhkaista runkoa tukenut ilmapallo, mutta onneksi homma pysyi kasassa. Huh. Laitoin karkit sisään ja liimasin reiän kiinni. Ömeizing.

Sitten laitoin loppusilaukseksi kruunun (osin koska ilmapallon soikeus teki muodosta kummallisen) ja annoin päivänsankarille! Sampolla oli katossa sopiva koukku, ripustimme tekeleen roikkumaan, päivänsankari veti villapipon päähän ja sohi sokkona rumpukapuloilla kunnes sai piñata-kuninkaan seivästettyä. Neljä kerrosta lehteä meinasikin tehdä kuoresta liian paksun. Mutta oli hauskaa! Hykertelin koko tekoprosessin ajan: askartelu on niin parasta.

2. JOULUKORTIT

Viime viikollahan oli myös yksi himoaskartelijan tärkeimmistä dediksistä: joulukorttien lähetyspäivä! Havahduin tietysti tilanteeseen edellisenä iltana, niin kuin joka vuosi. Mutta ei tunnu missään, koska meitsillähän on aina kaikki tarvittava jo kaapissa. Vähän googlailin ideoita, leikkasin vanhasta pahvilaatikosta korttipohjat, rynttäsin valkoista maalia porkkanalla (piti olla perunaleima, mutta oletin että kaikki juurekset käy), viimeistelin musteella ja oranssilla kartongilla. Lopuksi rustasin vielä joka ukolle pienen viestin kirjoituskoneella. Voilá. Kaikki kortit yhessä illassa.

Yleensä meillä on lavastusluokan kanssa oikein korttitalkoot, joissa tehdään kaikki ihan sairaan hyviä kortteja. Me ollaan niin taitavia askartelemaan, ai että. Näitä hetkiä varten kannatti hankkia ne maisteripaperit.

Nyt on sitte Postin vastuulla hoitaa nää perille...

3. LINTUVIIRIT

Tämä projekti oli lojunut keskeneräisenä jo pitkään. Aloin innolla treenata akvarelleja varmaan pari vuotta sitten, mutta lippusiiman valmistuminen jäi muutamasta viiristä kiinni. Löysin motivaation vasta kun hoksasin, että voisin antaa nämä ystävien ihanalle lapsukaiselle joululahjaksi. Josko vaikka pääsisivät lastenhuonetta koristamaan ja osaksi lajien tunnistustreenejä. Tai ei sillä väliä minne päätyvät. Tuli vaan hyvä mieli kun sain viimein valmiiksi.

Tässä roinan vähentämisen sivutuotteena onkin itseasiassa tullut sellainen tarve viimeistellä kesken jääneitä projekteja. Tulee sellainen ilmava ja keskittymiskykyinen olo kun ei ole tavarakasoja joka kulmassa. Tuntuu kuin olisi enemmän aikaakin. Onko ulottuvuudet jotenkin kytköksissä sillä tavalla? Että kun on enemmän tilaa niin on aikaa?

Njoo, on tässä siis jotain tullut tälläkin viikolla puuhattua vaikka koen olevani lähellä koomapotilaan aktiivisuus tasoa. Mutta ei minusta niin toimetonta saakaan etten askartelemaan rupeaisi. Sehän on yksi ihmisen perustarpeista.

Niin kuin myös tarpeettomaksi käyneen omaisuutensa luettelointi:

141. MAKUUPUSSI

Tässä kuvassa makuupussi näyttää harhaanjohtavan pieneltä, mutta on todellisuudessa puolimetrinen mötkäle. En tiedä miten se vie niin paljon tilaa. Telttaretkellä muiden makuupussit menivät aina kolmisen kertaa pienempään pakettiin. Toisaalta tämä on kolme kertaa helpompi pakata, kun ei tarvi äheltää niin tiukalle. Olen nukkunut tässä pussissa viimeksi jotain... 10 vuotta sitten? Vai 13? 16? Jos ikinä enää meinaan epämukavasti nukkua niin ostan sitten uuden.

142. PANTTERIT

Pienempi pantteri on nimeltää Pakku ja isompi on sen äiti. Ovat kulkeneet mukana ainakin 20 vuotta: ensin tärkeänä osana leikkejä ja lopulta vain koristeina. Vähän sydäntä jäätää laittaa heidät pois, mutta sääliksi käy tönöttämisensäkin. Leluilla kuuluu minusta leikkiä ja he kaipaavat jo uusia seikkailuja. Siskontytölle täytyy kyllä nyt kehittää joku tarina, kun aina kyselee panttereiden kuulumiset...

143. KHALED HOSSEINI: TUHAT LOISTAVAA AURINKOA

Hyvä kirja, mutta tuskin luen toistamiseen. Hieno ja rankka.

144. KORTTIPELIT JA PASIANSSIT -KIRJA

Tämän kohtalo täytyy varmistaa äidiltä. Saattaa olla liian nostalginen pois annettavaksi. Pasianssi on mahtava tapa nollata aivot. Hämmentävästi vielä pari vuotta sitten minulla oli tapana pelata sitä tuntikausia musiikkia kuunnellessa. Tein sen tosin tietokoneella. Pelaakohan kukaan enää pasianssia? Silleen ihan oikeilla korteilla?

145. RINTANAPPIKOKOELMA

On ruvennut ahdistamaan kaikenlaisten kokoelmien haaliminen ja vaaliminen. Identifioiduin joskus vahvasti rintanappien keräilijäksi. Kummallinen leima, näin jälkeenpäin ajateltuna. Laitanpa siis kokoelmani jakoon (muutamaa spesiaaliaarretta lukuunottamatta).

146. TEE-SE-ITSE JONGLÖÖRIPALLOT

Nyt on random-tavaraa... Olen siis lykännyt näiden poistamista 20 viikkoa, koska aina kun avaan sen laatikon jota möykyt asuttavat, läikähtää sydämessäni vahva toive osata vielä joskus jonglöörata kolmella pallolla! Harjoittelin sitä melko tosissani muutama vuosi sitten ja melkein opinkin. Olisi niin hienoa vaan kasuaalisti jossain kahvihuoneessa poimia pöydältä pari omenaa ja vähän pallotella. Kyllä vielä jonain päivänä... Lupaan tehdä silloin uudet. Tai ehkä ostan ihan oikeat sirkuskaupasta!





147. MAXIN TALVITAKKI

Shopattiin Maxille uusi talvitakki niin vanha saa mennä. Tämä maksoi UFFilla 4e. Palveli ansiokkaasti useamman vuoden. Onkohan muuten huijausta laittaa listaan puolison tavaroita? Tätä täytyy vähän makustella.












Laatikkotilanne eskaloitui nopeasti kun pantterit, makuupussi ja talvitakki olivat niin tilavia. Keräsin myös roinaa valmiiksi jo koko vuodenvaihdetta ajatellen, sillä onhan ensiviikolla luvassa perinteinen Vaasailu. Jaksankohan katsella näitä laatikoita vielä kahdeksan kuukautta vai olisiko keväällä tarpeen välityhjennys?

No, se selvinnee. Hyvää Joulua rakkaat ihmiset!
Muistakaa laiskotella.
(Gilmore Girlsin tunnari soi jo taustalla)