Kohta se on elokuukin taputeltu pakettiin. Syksyn saapumisen merkiksi kalenterin sivulla luki viime torstain kohdalla Taiteiden yö. Jotenkin tuntuu kuin häppeninkejä ei olisi tänä vuonna mainostettu yhtä suurella volyymillä kuin aiemmin ja muutama ystävä missasi päivän kokonaan. Itsekin jouduin erikseen etsimään saadakseni ohjelman käsiini ja olin sentään Neuromaanin kautta mukana Juhlaviikoilla! Tätäkö se taantuma sitten teettää, että ei taidetta enää mainosteta? Vai onko sitä mainosmassaa vaan niin tuhti kerros ettei enää seasta erotu?
Ensimmäinen maalimme oli Buddhas on Death Row -näyttely pienessä galleriassa Temppelikadulla. Tähtäsimme nimenomaan kuulemaan sitarin soittaja Veli Solaa, emmekä todella olleet ainoita: koko mesta oli tupaten täynnä ja jonoa kadulle asti! Onneksi tunnin konsertti oli jaettu pieniin paloihin ja ensimmäiset kuuntelijat tekivät kohteliaasti tilaa seuraaville taukojen aikana. En ole mikään erityinen sitarin tuntija, joten tyydyn vain sanomaan että tunnelma oli harras ja keskittynyt. Lueskelin näyttelyoppaasta esillä olleen taiteilijan odottelevan kuolemantuomiota eristyssellissä. Hän oli viettänyt vankilassa jo 15-vuotta ja loi kuvansa niillä vähillä välineillä, joita käsiinsä sai. Tuijottelin kuvia ristiriitaisin tunnelmin, sillä olin juuri kotona heitellyt käyttämättömyydestä pilalle menneitä taidetarvikkeita roskiin ison kasan. Näyttelyn anti edusti jotain täysin vierasta rinnakkaistodellisuutta, jossa maalia joutuu raaputtamaan vankisellin seinästä ja pikkulintujen aidan yli tuomat kepit käytetään suurina aarteina... Pisti miettimään.
Tai ehkä syy levottomuudelleni oli vain nälkä. Pakenimme HAM:ista falafelin äärelle Fafa`siin täydentämään energiavarastoja ja suunnittelemaan seuraavaa siirtoamme. Iso osa listani kohteista osui päällekkäin, joten oli valittava: oopperaa porttikongissa ja salainen puutarha vai muovipussi-installaatio Senaatintorilla ja lyhäreitä Skattalla. "Runsaudenpula! Ööh ääh, emmä tiiä, päätä sää!"Päätöstä viivytellen pistäydyimme Kännikapinan alkoholittomassa drinkkibaarissa Annankadulla. Absolutistina Max aina välillä haaveilee, että baarit ottaisivat listoilleen jotain muutakin holitonta kuin limpparia, joten pitihän asialle omistautuneen porukan settiä mennä testaamaan. Taiteiden yön parasta antia on yleensä saada tutkimusmatkailla omassa kotikaupungissa ja tutustua paikkoihin, joissa ei ole aiemmin tullut käyneeksi. Alkoholiton baari oli ehdottomasti tätä osastoa, kun piti muutaman seinään teipatun lappusen ohjeistuksella navigoida kerrostalon 3,5 kerrokseen.
Mutta kyllä porukka sinnekin oli löytänyt ja jonotettiin alkoholitonta mojitoa hikisessä huoneessa kymmenisen minuuttia. Järjestäjät vielä erikseen sanoivat, että jättivät mainostuksen minimiin etteivät ilmaiset juomat aiheuttaisi kansanryntäystä. Ei se odottelu sinänsä haitannut, kun oli hyvä meininki ja ennen kaikkea hyvä juoma! Todellaki joisin tollasta baarissa jos olisi tarjolla. Vaihdettiin erään vanhemman pariskunnan kanssa menovinkkejä taideiltaan ja kertoivat suuntaavansa seuraavaksi kuulemaan sitä oopperaa porttikongissa. Päättelimme sen siis olevan suosittu tapahtuma eli liikaa porukkaa eli valitsimme listalta jotain muuta. Mojitosokerikännissä lähdimme kohti Senaatintoria.
Yleensä Senaatintorin spektaakkeli on jotain ehdottoman näkemisen arvoista, mutta tällä kertaa... njäh. Siis kyllä siitä ihan mukavan valokuvan sai, siis tuon otoksen sivun yläreunassa jossa on hehkuva muovipussieläimen pää ja kirkko taustalla. Vaikutti siltä, että kaikki turistit kävivät ottamassa saman kuvan ja jatkoivat matkaa. Niin teimme mekin kun ei siellä oikein tapahtunut mitään. Muovipusseista rakennettuja örkkejä - been there, done that (Tein siis itsekin muovihirviön lopputyössäni. Toki pienemmän, mut silti.). Ehkä siellä olisi ollut joku grande finale, että valot vilkkuu ja projisoinnit pyörii. Ei siinä hulinassa jaksettu jäädä odottelemaan.
Lyhäritarjonta oli aivan erityisen mainio ja kahviakin sai juoda ja vessassa käydä. (Mullahan menee aina aika mukavasti, kun tarjolla on vessa ja kahvia.) Oli dokkaria ja animaatiota ja fiktiota ja vaik mitä. Kaiken yhteen kooten totean, että buenissimo kattaus ja aika toista kuin YouTuben ääressä kyhjöttäminen. Muutenkin aivan oivallinen Taiteiden yö 2016. Musaa ei tullut todistettua yhtä paljon kuin yleensä ja pikkusade saatteli meidät puolenyön aikaan kotiin, mutta kyllä nyt taas jaksaa himassa järkkäillä yöpöydänlaatikoita ja lajitella puukyniä.
29. PICASSO -TAIDEPOKKARI
Sain vähän aikaa sitten hienon ja ison ja kovakantisen Picasso-kirjan, joten tämä pienempi joutaa menemään. Suosittelen ottamaan, sillä kyllähän jokaisen arki kaipaa vähän kubismia!
Näitä mulla oli jotenkin useita paketteja. Sukulaiset ovat ilmeisesti innostuneet akvarellikynien suomista mahdollisuuksista minua enemmän, kun toistuvasti antavat lahjaksi. En ole tämän työvälineen potentiaalia vielä valjastanut käyttöön. Jos jollain on ideoita, niin ottakaa.
31. PUUKYNIÄ
Jos meikäläisen taidelaatikoissa jotain on niin puukyniä. Tänne jäi neljä isoa boksia vielä. Kuten kuvasta näkyy, toisesta paketista puuttuu musta (koska ainoa väri jota osaan käyttää). Mulla on epäilys, että toisen laatikon sain messuilta, jossa Janne Porkka pyöritti onnenpyörää. Vai oliko se uni?
Nämä keräsin mukaan kun olin tyhjäämässä Lasipalatsia Madonna-esityksen jälkeen, että nyt saa sanoa jos nyysäsin jonkun työryhmäläisen tushit! Varmaan hyviä lapsille. Varmaan vesiliukoset.
Kaj Stenvallin ankat on kyllä niin ysäri. Mitäköhän sekin ukkeli tekee nykyään?
Oli pakko käydä tsekkaamassa ja hänhän maalaa nykyään trumppeja! Hauska.
Nää on ihan hienon näköiset, mutta eihän niissä ole pigmenttiä juuri lainkaan. Jotain hailakkaa väriä saa irti ja ylemmässä setissä on vähän glitteriäkin mukana. Ehkä tarkoitettu lapsukaisille, mutta toisaalta lapset saa akvarelleista aika huonon ensivaikutelman jos näillä joutuu pelaamaan. Siinä on oma ristiriitansa, että annetaan aloittelijoille huonoa ja halpaa hommassa joka on pitkälti välineurheilua. Tai siis... pilasinko mä tän nyt? Nyt kukaan ei kehtaa ottaa ettei olis huono vanhempi.
Emmää sitä tarkottanu. Ihan hyvät ne on.
35. VALKOINEN ÖLJYVÄRITUUBI
Tämä on aivan käypä peli, en vaan käytä öljymaaleja enää nykyään. Ottakaa ennen kuin kuivuu ja joudun heittämään roskiin. Yksi jättituubi jo oli mennyt pilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti