MINIMALISTIN MAANANTAI osa2: Roinarakkautta eli saako lahjan laittaa pois?

Okei, toinen viikko minimalismin teemalla. Huomaan, että projekti on vaikuttanut arkeeni jo siten, että skannaan koko ajan mielessäni kämppää läpi pohtien että "tuokin on muuten turha ja tuo ja tuosta voi tehdä oman postauksen". Eli roinaa riittää! Sen kun vaan perkaamaan.

Tämän viikon aihe valikoitui kuin itsestään, kun pääsin viime viikonloppuna juhlimaan peräti kaksia synttäreitä. Ensin kummipojan 1-vuotisia ja heti perään rakkaan ystävän kolmekymppisiä (30 on muuten itselläkin edessä vielä tänä vuonna. What!?). Kummipojan äidillä, Katillakin oli synttärit, mutta ne jäivät vähän esikoisensa bileiden varjoon. Jokatapauksessa piti yhdelle viikonlopulle keksiä kolme lahjaa! Lahjat on mahtavia, mutta vaikeita. Rakastan yli kaiken valmistelua ja paketointia ja kihisen innosta kun saan antaa jonkun tosi hyvän. Maalaan itse lahjapapereita  etukäteen ja intoilen kortin piirtämisestä. Kaikkein parasta on antaa omatekemä tai tuunattu lahja (niin kuin esim. viereisen kuvan käsinukkeleijona kummipoika Lempulle, koska syntynyt elokuussa eli Leo-leijona. Daa.).

Lahjojen kauheus piilee kuitenkin niiden tunnelastissa monien ollessa vahvasti sitä mieltä ettei lahjaa saa antaa eteenpäin tai edes myydä. Itse en kuulu tähän porukkaan. Paljastan nyt ihan suoraan, että jos tulee sellasta mitä en tarvitse, niin menee aika nopeasti eteenpäin. Mutta sen verran perinteinen olen minäkin, että yleensä teen sen salaa.

Nyt kuitenkin ajattelin aivan avoimesti laittaa jakoon seitsemän lahjaksi saamaani esinettä, jotka ovat aivan käypää kamaa, eivät vaan minulle tarpeellisia. Olen toistuvasti saanut todeta etteivät ihmiset jälkeenpäin edes muista mitä ovat antaneet. Usein oikein suunnittelen, että laitanpa tämän kulhon tähän esille kun sukulaistäti tulee kylään ja sitten se onkin ihan yllättynyt, että onko toi multa. Joten enemmän se taitaa olla se lahjan antamisen ele, joka on tärkeä. Sen jälkeen roina on roinaa.

Muistan lukeneeni oikein tutkimuksenkin siitä, että
itseasiassa antaminen tuottaa enemmän
mielihyvää kuin saaminen. Kummipojan lahjaa hekumoidessani olin kyllä tietoinen siitä, että tämä on nyt tärkeää lähinnä minulle ja korkeintaan lapsen äidille. Ja tietysti: juhlapäivä oli niin täynnä hulinaa, että synttärisankari imeskeli lahjustani autuaat  2,5min, jonka jälkeen henkilö siirtyi pureksimaan onnittelukortteja, heiluttamaan lahjanarua, pyrkimään parvekkeelle ja ihmettelemään viittä muuta paikalle pamahtanutta lasta. Siis tietysti, koska koko lahjan konsepti on yksivuotiaalle vieras. Kuten myös juhlien konsepti on vieras. Itseasiassa kaikki on yksivuotiaalle vierasta. Siksi minusta oli hieno päätös vanhemmilta etteivät hankkineet lahjakasaa synttäripojalle. Kyllä niitä paketteja tuli aivan tarpeeksi muutenkin.

Ja kuten kuvasta näkyy, Lempulla oli selkeästi elämänsä parhaat ekat synttärit. Kummitädit ja äiskä bilettivät myös täysillä. (Yksi synttärivieraista photobombaa muuten upeasti taustalla!)

Viikonlopun toiset vuosipäivät vietettiin piknikin merkeissä. Jaoimme Katin kanssa suunnitteluvastuun lahjan suhteen, koska ollaan siis kaikki kolme luokkakavereita lavastuskoulusta ja kuljettu kimpassa jo kymmenen vuotta. Päätettiin panostaa elämyspuoleen ja päädyttiin tarjoamaan ihanaiselle Ainolle saaristoristeily ja buffet Kakkugalleriassa. Nämä kuitenkin toteutetaan vasta myöhemmin elokuussa ruuhkaisimpien työkuvioiden rauhoituttua, joten halusin antaa jotain pientä myös bileissä nautittavaksi. Lahjakorttien ankein puoli kun on se, että ne aina viittaavat jonnekin määrittelemättömään tulevaan vaikka h-hetki on just nyt ja tänään pitäis olla mahtavaa! Joten askartelin Ainolle erityistä lippusiimaa rakkaimpien idolien kuvilla koristettuna. Vähän niin kuin esille ripustettava kortti. Juhlakalu vaikutti viihdyttyvän tästä eleestä.

Eli summa summarum: lahjat on ihania, mutta usein nimenomaan antajalle eivätkä aina vastaanottajalle. Ihanuus on nimenomaan siinä antamisen hetkessä eikä esineen varastoimisessa, joten turha syyllisyys pois ja kama kiertämään!

8. MAALAUSPOHJARULLA

Taisin saada tämän viime Jouluna lahjaksi. Sinänsä aivan oivallinen lahja, sattumalta en vaan ikinä maalaa kankaalle. Mainitsin joskus Katille saaneeni tällaisen ja hän oli jutusta innostuneempi kuin minä, joten annoin tämän sitten Katille lahjaksi. Sori siis, meni jo.

9. KÄSILÄMMITTIMIÄ

Sain nämä äitiltä lahjaksi, kun tietää meikäläisen huonon ääreisverenkierron. Tosi ihana ajatus, mutta ei mulla kyllä ikinä taida tulla näitä käytettyä, kun sain jo toissavuonna kuumavesipullonkin. Ovat siis uudelleen lämmitettäviä ja varmaan upeita jossain hiihtoreissulla tai pilkillä... Kaksi paketti olisi. Terkut äitille, oot rakas. Mutta kiertoon.

10. DALI-KIRJA

Englanninkielinen kirja Dalista, vähän pokkaria isompi, hyvät kuvat, kiiltävä paperi. Oon varmasti saanu tän joskus lahjaksi, koska Dali ei edes ole lempitaiteilijani ja silti minulla on kotona useita töitään esitteleviä teoksia. Sukulaiset rakastaa antaa taidekirjoja. Ja mikäs siinä, tätä sorttia vaan jo on. Ottakaa joku omaksi tai vien kirjaston kiertohyllyyn.

11. SMILEY-RIIPUS

Tää on niin hellyttävä tuolla rasiassa! Maxin tädillä on tapana antaa todella kummia pikkulahjoja pikkulaatikoissa. Hän ei varmaan pahastuisi jos laitamme tämän eteenpäin. Musta jotenkin upean outo! Haluisin melkein antaa tän jolleki lahjaksi. Kiertoon.

12. 50-LUVUN KASVISRUOKAKIRJA

Oon saanu joskus varmaan äidiltä, kun harrastaa tällaisia. En tiedä onko resepteistä mihinkään, mutta olisi aivan hyvä keittiösomiste. Laitetaan eteenpäin (ellet äiti halua tätä takaisin?).

13. PÖYTÄTABLETTISETTI

Sain kummitädiltä lahjaksi kun muutin pois kotoa... 12 vuotta sitten. En oikeen tee hienoja kattauksia niin on sitten jäänyt käyttämättä. Pidin joskus jääkaapissa hyllyjen peittona, kun meidän rupukaapissa on niin rumat ritilät. Näitä on siis pakkauksessa 6kpl ja kuvituksena Suomi-neito..? Saa ottaa.

14. KUKKARIIPUS

Tuli jonain jouluna lahjaksi. Sinänsä oikeaa suuntaa, koska pidän isoita kaulukoruista. Jostain syystä nimenomaan kukka-aihe ei vaan ole lempparini, joten taitaa jäädä käyttämättä. Makuasiat ja silleen. Kiertoon.

Toinen viikko ja mun kenkälaatikko on jo ihan täynnä! Edellisestä valikoimasta ulkohousut löysivät mahdollisesti ottajan, katsotaan kelpaako tämä satsi muualle kuin Emmaukseen. Eikä sillä niin väliä kenelle menevät. Kunhan eivät jää meikäläisen kaappeja täyttämään! Laatikollinen kerrallaan kohti tavoitetta.

Nähään ens viikolla! Pus.