Äitienpäiväspektaakkeli Oranssilla (Salli)

Lupukset juhlistivat äitejään ja kaikkien muidenkin äitejä Oranssilla Helmutin järkkäämässä Äiti<3Rock -tapahtumassa viime sunnuntaina! Kyse oli siis äitienpäivästä, jos otsikon ja edeltävän lauseen perusteella ei sitä vielä hoksannut. Äiti-sana mainittu vasta viisi kertaa. Kuusi.

Helmut:han on Helsingin ylioppilaiden elävän musiikin yhdistys ry, joka järkkää underground -bändejä esitteleviä supertapahtumia ja vuokraa edullisia treenikämppiä Kampista. Siellä mekin siis treenaamme, sillä Maxhan on kyseisen yhdistyksen varainhoitaja. Helmut on oma aktiivinen skenensä, jota kannattaa seurata vaikkei opiskelija enää olisikaan. Äiti<3Rock -konsertissakin oli 11 kovaa bändiä vaivaisen viiden euron sisäänpääsymaksulla tai teeman mukaisesti: äidin kanssa ilmaiseksi. Ja Rataklubia järkätään Semifinaalissa ja Ratarock minifestari heinäkuussa luvassa Kaisaniemessä... Jos haluaa tsekata uutta, kiinnostavaa musaa maan alta niin Helmut. Ni.

Oranssi on myös mesta, jossa kannattaa silloin tällöin vierailla ihmettelemässä alamaailman menoa. Paikassa on mukavasti sellaista rämäpäistä vallatun talon -meininkiä ja alkoholittomuus eli ikärajattomuus tekee yleisöstä tavallista baaripopulaa heterogeenisempää. Mahtavaa nähdä teinejä ja jopa taaperoita seuraamassa rock-keikkaa. Äiti<3Rock oli aivan erityisen lämminhenkinen sunnuntaielämys, jossa sai istuskella sohvilla lukulampun valossa ja kuunnella kahdeksan tuntia musaa laajalla skaalalla. Ja oli kasvishernekeittoa, kahvia ja pullaa. Itsehän en baarien kovaäänisestä tungoksesta niin perusta ja raahaudunkin ravintoloihin yleensä vain bändien perässä. Kai se on vanhuus joka kolkuttelee, kun alkaa selkääkin vihloa kivilattialla seisominen jo muutaman orkesterin jälkeen. Oranssilla oli pääosassa musiikki eikä baaritiskille jonottaminen. Pisteet siitä.

Rockausta hernerokalla

Betonipihan kyyhkyläiset

Oranssinainen

Max ennen keikkaa

Miellyttävä katsomiskokemus (mitä nyt muutama pylväs)

Äiti<3Rock:issahan esiintyi: Nok Nok, Miia Liu, Kvantti Elefantti, Älyvarkaat, Ovipuhelin, Lapsus Lupus, Beetlehem, Belmain, Blexi, Octopie, Korpolompolo, Isoisä Kohtu Kohtu

Kova kattaus.

Lapsus lupus oli valmistellut erityislaatuista ohjelmaa äitien kunniaksi. Itse esittelin oman äitiliinini käsityötaitoja pukeutumalla joululahjaksi saamaani villapaitaan. Kiova lausui kirjoittamansa runon ja Joel esitti rumpucoverina otteen Bohemian rhapsody:sta (siis kun siinähän lauletaan "ma-maaaa, uuu uuu" ni selkeesti äitienpäiväbiisi). Suurimman eleen teki kuitenkin Max, joka oli pohtinut kaikkien kitaristien äitien sisimmässään toivovan pitkätukkapoikiensa hiusten leikkuuta. Täten hän antoi Ofelia-kappaleen aikana yleisölle vapaat kädet kuontalonsa keventämiseen. Etukäteen kuvittelimme katsojien tarvitsevan kannustusta näin rohkean tempun toteuttamiseen, mutta päin vastoin: leikkauspisteellehän muodostui oikein jonoa! Max oli siis oikeassa, hiustenleikkuu todella olikin äitienpäiväyleisön kollektiivinen haave. Tallensimme tietysti tämän ainutlaatuisen tilanteen.

 
Kiitos vielä Helmut ja Oranssi tästä onnistuneesta sunnuntaista. Ja kiitos kaikki kanssamuusikot hienoista keikkaelämyksista. Ja ennen kaikkea: kiitos yleisö innokkasta osallistumisesta ja yllättävän taidokkaasta kollektiiviparturoinnista! Olitte selkeesti harjotellu. Jollain. Outoa.

Maaginen Mysteeri Max keikan jälkeen