Suomen Paras Duo, Vuoden Merilaulu ja mitä näitä nyt on... (Salli)

Vuoden alussa lupasin itselleni olla mahdollisimman aktiivinen musahommailujen suhteen nyt kun aikaa kerrankin on. Tämä tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista "yes-naisen" asennetta eli otan vastaan kaikki tarjoukset ja tartun tilaisuuteen kuin mikäkin carppaaja! Siis niin ku carpe diem. Ni carppaan... no joo.

Eräs silmään osunut tilaisuus oli tämä Suomen Paras Duo -kilpailu, johon piti sitten heti päästä osallistumaan, vaikka eihän me oikeastaan olla duo vaan bändi... Mutta jokatapauksessa piti mennä! Keksittiin sitten Maxin kanssa duolle nimeksi Seinäruususeppele ja treenattiin pari biisiä laulu ja kitara -kombinaatiolla. Sinänsä duona esiintyminen ei ole meille uusi juttu ja pöytälaatikkoonkin on  kertynyt kappaleita, jotka eivät välttämättä bändille sovi. Mutta eihän me mahdottoman paljon sinänsä meinattu tähän kokoonpanoon panostaa, joten ihan fine ettei kisassa menestytty. Niin, spoilaan siis heti alkuun, että käytiin esikarsinnoissa eikä päästy jatkoon.

Helsingin karsinnat oli järjestetty 22.4. Pub Adjutantissa, joka on siis Hotelli Presidentin tunnelmallinen aulabaari. Mukana oli kuusi duoa ja oli oikein mukava ilta. Jokainen sai esittää kolme kappaletta ja ongelmamme taisi piillä jo biisivalinnoissa, kun emme esittäneet ainuttakaan coveria. Tajusimme vasta muita kuunnellessamme, että jo tunnettujen laulujen tulkitseminen olikin yleinen linjaus. No, vaikkemme kisassa menestyneetkään niin olin aistivinani yleisön kuitenkin suhtautuneen meihin suopeasti. Ainakin eräs rouva tuli keikan jälkeen kovasti kehumaan ja kyseli, että missä meitä saa äänestää. Jouduin toteamaan, että kyseessä taitaa olla tuomareiden päätös, mutta voihan heillekin kai mielipiteensä kertoa. Niinpä nainen asteli tomerasti tuomarien pöytään ja tovin näytti siinä viittilöivän. Arvostan suuresti tätä elettä, vaikkei se jatkopaikkaan riittänytkään. Mutta kuten sanottu: hyvä että paikan sai joku duoiluun enemmän panostava. Ehkä Seinäruususeppeleestä kuitenkin vielä kuullaan...

Seinäruusuilua Hotelli Presidentin aulassa.

Hiljainen odotus.

Sitten toiseen kisaan, joka on vasta edessä eli Vuoden Merilaulu! Sehän on jokavuotinen Kotkan meripäivien yhteydessä järjestettävä sanoitus- ja sävellykilpailu, johon saa osallitus millä tahansa aiemmin julkaisemattomalla kappalella. Ja niitähän meiltä löytyy! Nyt kun aiherajaustakin on laajennettu niin, ettei biisien tarvitse olla edes meriaiheisia.

Ollaan silloin tällöin Maxin kanssa käyty hyvän ystäväni ja kollegani Sampo Pyhälän luona viettämässä sunnuntaita ja musisoimassa. Sampo on yksi näitä multitalentteja, jonka luovuus läikehtii monessa eri muodossa eli lavastusneroilulta joutessaan hän säveltää mahtavia kappaleita. Sain kunnian kirjoittaa muutamaan tekstin Sampon sävellyksiin ja yhdellä näistä yhteistuotoksista käymme nyt merelliseen taistoon! Äänitimme biisin lempeinä kevätsunnuntai-iltapäivinä Vallilassa kotistudiotyyliin, mutta lopputulos on todella pro. Ainakin omasta mielestäni siis, enhän ole mikään akustiikan ylipapitar. No, on Sampolla ainakin paremmat äänityskamat kuin allekirjoittaneella, jos ei muuta. Mutta on tosi innostunut fiilis, kun saa laittaa meidän ihanan, yhteisen biisin mukaan kilpailuun. Että vaikka tulee toisaalla vähän takkiin niin uutta verkkoa vaan vesille ja matoa koukkuun ja vettä myllyyn ja miten sitä nyt sanotaan!

Max, Karri-koira ja Sampo. Lempeitä partamiehiä kaikki.

Taustalaulutuskailua.

Kotistudiotunnelmaa.

Karri on aktiivisesti mukana luomisprosessissa.

Niin ja muuten, Lupus-biisit on nyt äänitetty Keravalla. Sitten vaan raidat mixaukseen ja ai että tulee hyvää settiä. Ai että!