Ratarock 2015 (Salli)

Ravintola Kaisaniemi täyttyi taas rock-kansasta, kun historian kolmas Ratarock pärähti käyntiin 16.7.2015. Lupukset eivät olleet tällä kertaa lavan täytteenä, vaan olimme paikalla muissa puuhissa. Max huolehti markkinoinnista, roudauksesta ja yleishäslingistä, meikäläinen puuhaili somistusvastaavana, Joel saatteli paikalle toisen yhtyeensä Näppituntuman ja Kiova edusti  leppoisana seuramiehenä. Musiikki alkoi heti puolenpäivän jälkeen ja jytää kesti kellon ympäri. Kuuntelijoita saapui paikalle parisensataa kappaletta ja homma meni kaiken kaikkiaan aika mallikkaasti. Mitä nyt ekan keikan aloitus hiukan myöhästyi teknisten ongelmien vuoksi ja soittajille varatut ruoat hetkellisesti loppuivat. Mutta aikataulu otettiin kiinni jo kolmannen yhtyeen noustessa lauteille ja Helmutin puheenjohtaja Lassi Sarlos kuskasi pyörän tarakalla paikalle piuhaa ja pizzaa kunnes jokainen soitin oli kytketty ja kaikki soittoniekat ruokittu.

Alkuillan pousailua

Älyvarkaat tömistää tannerta.

Eturivin eläimet taputtavat karvaisia käsiään Andylle.

Sain toiseksi somistusvastaavaksi ihanan Milla Paloniemen, joka koristi terassin värivaloketjuin, laajensi festarin tarjontaa myymällä sarjakuva-albumeitaan ja maalasi Ratarockille ihkaoman tittamareskin. Yhdessä muodostettiin tehokas ja ennen kaikkea värikäs lipunmyynnin ja visualisoinnin tehokaksikko. Iso kiitos Millalle! Toivottavasti oot mukana myös ensi vuonna. Ja toivottavasti saadaan jatkossa vielä lisää sarjakuva-, kuva-, poikki-, ite-, runo- ja mitävaantaidetta osaksi Ratarockailua.

Salli+Milla = Tykki somistustiimi!

Minä, Max ja Lassi eläydyttiin täpöllä tittamareskiin.

Illan hämärtyessä avasin kasvomaalauspisteen ja taiteilin halukkaille Jytäkesään sopivia intiaanikoristuksia. Olin aluksia harkinnut myös runojen ja pikamuotokuvien tehtailua, mutta se olisi ollut turhan haastavaa pääsylippujen, sarjakuvien ja levyjen myynnin ohessa. Ehkä ensi vuonna sitten.

Suurin uhka tapahtuman onnistumiselle oli epävakaa sää, jota surkuteltiin jo monta viikkoa ennen sovittua päivää. Ravintola Kaisaniemen parasta antia kun on nimenomaan vehreä terassi. Pihalla ei vain ole katoksia, joten jos taivaat olisivat päättäneet aueta, olisi koko tapahtuma jouduttu keskeyttämään ja aloittamaan pikaroudaus sisätiloihin. Tämä olisi sekoittanut tiukan aikataulun ja luultavasti pelästyttänyt isoimman osan yleisöstä tiehensä. Yllämme edestakaisin ajelehtineet pahaenteiset pilvilautat tiivistyivät kuitenkin sadekuuroksi onneksi vasta viimeisen esiintyjän lopetellessa. Pahimmalta siis vältyttiin, aika onnekas sattuma tänä myrskykesänä. Onnetar oli jälleen meille suopea, tuo vanha kunnon jytämimmi.

Tunnelma tiivistyi illan vaihtuessa yöhön ja värivalojen syttyessä puiden oksilla. Musiikkitarjonnan  jälkeen keräsin vartissa lippusiimani ja viuhkani takaisin Ikea-kassiin ja ehdin juuri viimeiseen arkiyöbussiin. Monen päivän uurastus, askartelu ja suunnittelu oli taas kaiken vaivan arvoista. Minimaalisella budjetilla, talkoohengellä ja vähillä yöunilla kasattu festari ei ehkä ole megaluokan spektaakkeli, mutta se on sitäkin parempi. Ratarock on meidän ikioma, ainutlaatuinen ylistys ulkoilmarockille ja yhdessäololle. Rakkaudesta musiikkiin, eipä muuta.

Illan hämärtyessä aukesi meikäläisen kasvomaalauspiste. Max oli ensimmäinen uhri.

Lipunmyynti rocks!

River-yhtyeen Jesper pelottavan pinkkinä.

Myöhemmin myös Kiova sai Jytäkesään sopivan kasvomaalauksen.

Ihana Aino yhtä kesäöisen haikeana kuin Ovipuhelimen musiikki.

Häzling ja keskiyön kesäsade.