Sellainen kumma raivokkuus vaikuttaa pesiytyneen ihmiseen. Kokoelma malttamattomuutta, päättämättömyyttä ja jotain tolaltaan olemista.
Kävin toissapäivänä ihanan ystävän luona saunassa ja syömässä. Näytti luonnoskirjaansa, johon oli alkanut piirtää kuvan päivässä päästäkseen yli vaikeasta ajanjaksosta. Selasin sivuja silmät innostuksesta kimaltaen. Todellaki! Meitsi rupee kans!
Okei, no en ehkä lupaa kuvaa päivässä, mutta ainakin kuva viikossa. Joo, siihen voin sitoutua. Niin että rupeen taas kirjottelemaan ja postailemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään oli tämmönen perkeleen tiikerilisko päivä. Nyt lähden Kalasatamaan päällystämään pahvilaatikoita peiliteipillä ja miettimään onko se taidetta.
Saa nähä mitä huomen.
Ootte rakkait.
Mo!
Top 5 syytä päivittää taas blogia:
- Tein sitä jo vuoden ja vaikka se oli välillä pyllystä, niin olin jälkeenpäin tosi ylpeä että olin saanut jotain valmiiksi asti.
- Lopetettuani puoli vuotta sitten moni sukulainen ja ystävä imartelevasti kyseli jatkon perään. Kannustivat postailemaan vaikka vaan jotain joskus.
- Tarvitsen selvästi jonkun "oman projektin" nyt lavastushommien taas aktivoitua. Helposti sitä menee niin vakavaksi palkkatöiden kanssa ja eksyy ajattelemaan, että tekee "muiden taidetta". Nyt teen ihan omaa!
- Piirtäminen on ihanaa. Miks mä teen sitä niin vähän?
- Piirtäessä tulee kuunneltua musaa. Miks kuuntelen sitä nykyään niin vähän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti